Jääkiekkomaailmassa ei ole montaa yhtä kuuluisaa taisteluparia kuin Suomi ja Ruotsi. Leijonien ja Tre Kronorin otteluissa on aina pelissä enemmän kuin pelkät pisteet ja vuosien varrella on saatu nähdä monta todellista klassikkoa aina vuoden 1976 Kanada Cupista, missä Suomi hävisi muut ottelunsa maalierolla 36-8, mutta voitti Ruotsin 8-6 vuoden 1986 MM-kisaotteluun, jossa Ruotsi nousi 40 sekunnissa 4-2 -tappioasemasta 4-4 -tasapeliin ja eteni mitalipeleihin samalla kun Anders “Masken” Carlssonista tuli Suomessa kirosana.

Tai vuoden 1995 MM-finaali, jossa Suomi kerrankin, viimeinkin, voitti Ruotsin tärkeässä matsissa, ja nappasi ensimmäisen maailmanmestaruutensa Tre Kronorin kotihallissa.

Tai vuoden 2003 Suomen kotikisojen puolivälierämatsi. Suomella oli 5-1 johto toisen erän alkupuolella, mutta Ruotsi nousi lopulta 6-5 -voittoon.

Kaukalon ulkopuolella yhteistyö kuitenkin toimii, kuten pitääkin.

Kumpikaan maa ei ole järjestänyt MM-kisoja vähään aikaa. Suomi toimi viimeksi kisaisäntänä vuonna 2003, ja tuolloin edellisistä kotikisoista oli kulunut vain kuusi vuotta. Nyt kisojen välillä ehtii kulua yhdeksän vuotta. Ruotsilla kotikisoista on kulunut vielä kauemmin, sillä viimeksi Tre Kronor jahtasi MM-kultaa kotikaukalossa vuonna 2002, jolloin kisapaikkakuntina toimivat Göteborg, Jönköping ja Karlstad, pääpaikkana Göteborg.

Kyseessä ei periaatteessa kuitenkaan ole ensimmäinen kerta, kun MM-kisoja pelataan useassa maassa, sillä ensimmäiset IIHF:n järjestämät kisat, vuonna 1930, pelattiin Ranskassa, Saksassa ja Itävallassa. Sitä ennen maailmanmestaruus oltiin ratkaistu olympiakisojen yhteydessä, 1920 kesäolympialaisissa, ja sitten 1924 ja 1928.

Vuoden 1930 kisoissa alkusarja ja välierät pelattiin Chamonixissa, Ranskassa. Välierän voittajat jatkoivat matkaansa Berliiniin, ja häviäjät pelasivat Wienissä oman ottelunsa neljännestä sijasta.

Niin, välierävoittajienkaan ottelun panoksena ei ollut maailmanmestaruus, vaan paikka finaalissa, jonne ylivoimaisena pidetty Kanada oli saanut suoran pääsyt. Kanadaa edustanut Toronto CCMs voittikin Berliinissä pelatussa loppuottelussa Saksan 6-1. Pronssia voitti Sveitsi.

Suomi ei osallistunut vuoden 1930 kisoihin, vaan kesti vielä yhdeksän vuotta ennen kuin Leijonat tekivät ensiesiintymisensä MM-tasolla. Joukkueen sijoitus Baselin kisoissa 1939 oli 13.

Ensimmäisen kerran Suomi toimi MM-isäntänä vuonna 1965, ja pelipaikkana oli Tampereelle rakennettu Hakametsän halli. Raimo Kilpiö toimi joukkueen kapteenina, ja Joe Wirkkunen ja Aarne Honkavaara valmensivat. Isännät jäivät kahdeksan joukkueen turnauksessa seitsemänsiksi, tilillää vain voitto Norjasta – ja tasapeli Ruotsia vastaan.

Vuoden 1974 MM-kisat pelattiin Helsingissä ja Suomi oli noussut aivan mitalijoukkueiden kantaan. Suomen komea 5-2 -voitto Tshekkoslovakiasta muuttui kuitenkin maalivahti Stig Wetzellin dopingtarkastuksen jälkeen 5-0 -tappioksi ja Suomi jäi neljänneksi.

Helsinki oli pääpaikkana myös 1982, jolloin Suomikin sai ensimmäistä kertaa pelaajan NHL:stä. “Jalonen-Leppänen-Kurri, siihen kaatuu hurri” -kannustuskaan ei auttanut.Suomi oli turnauksessa viides, ja pelasi Ruotsin kanssa 3-3 -tasapelin. Wayne Gretzky pelasi uransa ainoat MM-kisat ja voitti pistepörssin.

Turun suurhalli oli MM-kisojen pääareena vuonna 1991. Jälleen kerran Suomi jäi viidenneksi. Mats Sundin oli sillä kertaa Suomen tappaja, kahdella nopealla maalillaan, jotka nostivat Ruotsin 4-2 -tappioasemasta tasapeliin.

Myös vuoden 1997 MM-kisat pelattiin upouudessa hallissa, sillä Helsinki oli saanut Hartwall Areenansa. Kisat päättyivät Suomen osalta viidenteen sijaan, ja kulta-Curren jäähyväisiin Areenan jäällä. Areenalla nähtiin pettyneitä suomalaisia - ja iloisia ruotsalaisia - myös 2003, jolloin Suomi putosi puolivälierävaiheessa.